Katsekontakti ja kiireetön kohtaaminen

Kun yllättäviä tilanteita tulee – ja niitä muuten varhaiskasvatuksen arjessa on usein, selvitetään se siinä hetkessä, muutetaan suuntaa tarvittaessa ja sopeudutaan vallitsevaan tilanteeseen. Vähän niin kuin aikanaan Betlehemissä majatalon pitäjä kohtasi pienen perheen ja löysi tukalaan tilanteeseen kelvollisen ratkaisun!

Toimiva varhaiskasvatus seurakunnassa tarvitsee hyvään suunnitteluun ammattitaitoisia tekijöitä, pedagogista osaamista, hyvää johtamista, koulutusta. Kuuntelua ja kohtaamisia, vuorovaikutusta ja vertaisuutta. Tukea, yhdessä pohtimista ja tekemistä. Ammattitaidon arvostusta ja luottamusta. Paineensietokykyä, heittäytymistä. Ja onneksi usein myös huumoria ja hassuttelua. Taloudelliset haasteet ovat myös meidän arjessamme ajankohtaisia; vakavaraisetkin seurakunnat laativat henkilöstöstrategioita ja säästösuunnitelmia ja miettivät, mihin vähenevät rahat käytetään. Seurakunnan päättäjät ovat puun ja kuoren välissä – sijoitetaanko seiniin vai ihmisiin. Jos rakennuksia ei ole ja niitä ylläpidetä, ei niissä voi kokoontua ja järjestää toimintaa. Toisaalta kohtuus kiinteistöjen määrässäkin olisi suotavaa, erityisesti jos vaakalaudalla samalla on vaikkapa varhaiskasvatuksen työntekijöitä. Toiminnan toteuttamiseen kaivataan seurakuntalaisia, tekemään yhdessä, työntekijöiden rinnalle. Silti ammattitaitoisen, koulutetun henkilöstön merkitystä ei pidä unohtaa. Lasten ja nuorten kanssa tehtävässä työssä turvallisuus ja osaaminen ovat erityisen tärkeitä ja työtä ohjaamassa ovat myös tarkat ohjeistukset ja määräykset.

Omassa työarjessani kirjoitetaan pian toimintakertomusta, jossa arvioidaan mennyttä vuotta. Meillä Vihdissä vuosi 2023, erityisesti syksy, oli täynnä merkityksellisiä kohtaamisia. Nautimme positiivisesta ongelmasta: perheitä tuli ikkunoista ja ovista, tilat kävivät ahtaiksi. Erityisesti aamupäivän perhekerhot, iltapäivän vauvaperheiden Toukkatupa, koululaisten läksykerhot ja iltoihin sijoitetut perheiden kohtaamispaikat olivat tupaten täynnä. Perheet olivat vihdoinkin liikkeellä koronan jälkeen. Vertaisuus ja ammattitaitoisen työntekijäjoukon merkitys ja tärkeys korostuvat keräämässämme asiakaspalautteissa. Ja yhdessä syöminen: joku muu (=työntekijä) on kattanut pöydän ja siihen saa vain istahtaa nauttimaan.

Taloudelliset haasteet vaikeuttavat monen perheen elämää ja seurakunnasta löytyy apua edullisen lounaan, ilmaisen kerhotoiminnan tai vaikka akuutin kriisiavun merkeissä, diakonian apua unohtamatta. Toimintaan saa aina tulla, vaikka ei kirkon jäsen olisikaan. Varhaiskasvatuksen osaamista ja läsnäoloa perheiden arjessa tarvitaan, entistä enemmän. Yksittäisistä käynneistä tai kohtaamisista ei ehkä tule komeita lukuja tilastoihin, mutta pienten ja isojen kohtaamisen lämmöllä ja laadukkaasti on pakko olla tärkeämpää kuin tilastojen lukujen.

Toiminta muuttuu ja me sen mukana. Kristallipalloa meillä ei ole, joten tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, mutta uskon vakaasti katsekontaktin ja mahdollisimman kiireettömän ja ammattitaitoiseen kohtaamiseen. Ilman näitä pieniä ja heidän kohtaamistaan meillä ei ole tulevaisuuden kirkkoa, se on fakta. Sen osaa sanoa ateistiystäväni ja seurakunnan ”rivijäsen”, kun puhutaan varhaiskasvatukseen kohdistuvista säästöistä.
Pieniin täytyy panostaa ja sitä saamme joka päivä tehdä, kun kohtaamme ammattitaidolla ja lämmöllä!