Valoa ja toivoa

Vuodenkierrossa joulun lähelle osuu talvipäivän seisaus. Tuo päivä on mielessäni kuin huipulle kiivetty mäki. Siitä alkaa vähitellen laskettelu kohti kevättä ja valoa. Kun vuoden pimein päivä jää taakse, on edessä 364 sitä valoisampaa päivää. Lohduttava ajatus. Ehkäpä joulun valon myötä moni murhe väistyy ja huoli kaikkoaa. Vaikka elämän murheet ja haasteet eivät noin vain poistu, valo luo toivoa siitä, että me emme ole yksin ja parempaa on luvassa.

Jouluun nimittäin liittyy Jumalan lupaus olla meidän kanssamme.  Joulun ihme on, että suuri ja kaikkivaltias luoja onkin meidän keskellämme. Ei pelottavana ja suurena vaan helposti lähestyttävänä ja rakastettavana. Se on joulun ihme. Pimeään maailmaan syttyy valo. Enkeli julistaa ” älkää pelätkö!”. Jokainen elämän pimeys, jokainen synkkä hetki voi taittua ja meille koittaa valoisampi huomen. Vapahtajan syntymäjuhla tuo toivon ja saa antaa valon jokaiseen elämän pimeyteen.

Toisipa joulu tullessaan jokaisen elämään lisää valoa ja toivoa.

”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.”(Jes. 9:1)