Syksyn sävyjä

Syksy on ollut myös täynnä tummia sävyjä, jotka pysäyttävät ja vievät voimia.
Hymy on tiukassa ja aivot jumissa.
On ollut pakko pysähtyä ja keskittyä hengittämiseen.
Väsyneenä voi onneksi aina huokaista Taivaan Isälle ajatukset, murheet, huolenaiheet.
Hän kuuntelee ja on turvana, ihan jokaisena hetkenä, kantaa vaikeidenkin aikojen yli,
niin Hän on meille luvannut.
Onneksi Hän myös lähettää pieniä muistutuksia läsnäolostaan ja ympäröivästä hyvästä …
vaikkapa juuri luonnon huikeissa väreissä tai ystävän yllättävässä, mukavassa viestissä.
Työkaverin kannnustavassa katseessa, asiakkaalta saadussa kivassa palautteessa.
Tummien sävyjen äärellä on vaikea huomata ilon aiheita,
mutta kun niitä oikein etsimällä etsii, huomaa ne kyllä.
Ja hyvän huomatessaan on ihanaa laittaa hyvä kiertämään,
edes ihan pienellä eleellä.
Lähtisitkö mukaan hyvän mielen talkoisiin, ilahduttamaan lähelläsi olevia ihmisiä pienillä asioilla?

Matkalle voi vaikka johdattaa vanha Franciscus Assisilaisen rukous:

Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa,
toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,
sillä antaessaan saa,                  
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.