En voi elää ilman vettä. Et sinäkään. Vesi ravitsee maan, sammuttaa janon. Se myös puhdistaa ja kannattelee.
Vesi hakeutuu syvälle, kuiluihin, alimpiin paikkoihin. Se nostaa ylös ja vie virran mukana eteenpäin, se pulppuaa ja on niin voimakas, että kaikki väistyy sen tieltä.
Kristityksi tullaan veden tietä, kasteen kautta. Kaste on pesu, jossa ihminen puhdistetaan synnin aiheuttamasta syyllisyydestä. Varhaisessa kristillisessä kirkossa oli käytössä upotuskaste, jossa koko ihminen upotettiin veteen ja nostettiin ylös. Veteen hukkui vanha, syntinen ihminen. Ylös nousi uusi, Jumalan mielen mukainen ihminen. Kasteessa ihminen pukee ylleen Jeesuksen pyhyyden. Jumalan silmissä hän on puhdas.
Mutta kaste ei tee meitä synnittömiksi. Niin kauan kuin elämme täällä, olemme epätäydellisiä. Niin kauan kuin elämme täällä, tarvitsemme joka päivä Jumalan armoa. Silti olemme koko ajan Jumalan omia. Olemme Jumalassa.
Onko sinulla tai lapsellasi oma kastekynttilä? Kastekynttilää kannattaa silloin tällöin polttaa vähän. Sen liekki muistuttaa Jumalan valosta ja yhteydestä Jumalan todellisuuteen. Niin kuin kynttilän liekki kohoaa ylöspäin, niin meidän rukouksemme kohoavat Jumalan luo. Me olemme hänen omiaan. Hän pitää meistä huolta.
Niin kuin vesi täyttää valtameret ja hakeutuu syvimpiin kuiluihin, niin myös Jumala täyttää elämämme. Hän on mukana myös syvyyksissä. Sieltä hän nostaa meidät. Hän kannattelee ja kuljettaa meitä. Hän ravitsee meidät ja virtaa meissä. Vaikka luulisin eläväni ilman Jumalaa, hän on läsnä, hän on minussa. Hän on sinussa.