Istun ensi kertaa terassilla pitkän talven jälkeen. Aurinko kutittelee nenänpäätä. Huh, onpa lämmin - musta pipo lähtee päästä pikapikaa!
Käännän kasvoni aurinkoon, suljen silmäni ja tankkaan hellivää lämpöä ja valoa.
Tuntuu, että tätä hetkeä on on tullut odoteltua pitkään. Mennyt talvi on vaatinut erityisen paljon kärsivällisyyttä. Rapa ja vesi ovat lentäneet, maisemat olleet mustana aivan liian pitkään eikä hiihtoladulle ja pulkkamäkeenkään ehditty kunnolla päästä.
Mutta nyt, juuri tässä hetkessä, tuo kaikki talven murhe kaikkoaa täydellisesti. Aurinko ja kevään ihanuus kääräisee minut hellään hoitoonsa! Kiitos, Taivaan Isä, että toit minut tähän hetkeen! Kannoit läpi talven ja nyt olen tässä. Avaan silmäni ja katselen, kuinka pikkunarsissit ovat päivän aikana aukaisseet kukkansa - lupaus kevään kasvusta ja pääsiäisen ilosta!
