Helmiä kiireen keskellä

Tuntuuko sinusta äitinä tai isänä, että arkesi on yhtä juoksua paikasta toiseen? Itse olen havahtunut viime aikoina tähän huomioon useamman kerran. Jos kiire kuiskuttelee koko ajan olkapäällä olitpa sitten omien lastesi kanssa tai yksinäsi liikkeellä, se vie hirveän paljon voimia. Kiitäminen työstä ruoanlaittoon ja lasten läksytarkistusten ja harrastusten kautta omalle iltalenkille ei jätä hetkenkään huilitaukoa heittää vaikka pitkäkseen sohvalle. Eikä se tunnu oikein mukavalta. Tulee olo, ettei ehdi mitään, vaikka todellisuudessa onkin tullut hoidettua pitkä liuta pakollisia velvollisuuksia. Mutta pelkälle olemiselle ei jää aikaa.

Sanotaan, että pitäisi elää tätä hetkeä eikä ripustautua tulevaisuuden haaveisiin tai sitku-elämään. Pikkulapsiperheen elämässä tämä on tarkemmin ajateltuna kultaakin kalliimpi ohje. Ajattelukuvio ”sitku on loma, huilaan ja nautin elämästä oikein kunnolla, yritetään sinnitellä sinne asti” ei kanna kovin pitkälle. Elämä jää tosiaan elämättä, ellei osaa kiinnittyä arjen tarjoamiin hetkiin. Vaikka perheen pyöritys vaatii paljon voimia, löytyy joukosta helmihetkiä. Olen kokenut syviä onnentunteita, kun lapseni on innostunut keskustelemaan kanssani syvällisiä autossa matkalla ruokakauppaan tai kun yhdessä vetelemme takapihan kukkaruukusta syksyn ensimmäiset itse kasvatetut porkkanat. Tai kun roskapussia illalla viimeiseksi ulos viedessä on saanut nuuhkia sateen jälkeistä raikasta syysilmaa keuhkojen täydeltä. Tai telkkaria katsellessa koira tuo lempeän kuononsa polvelleni. Koen myös ihmeellistä tunnelmointifiilinkiä, kun iltojen pimetessä syttyvät taas katulaput valaisemaan usvaista keskustamaisemaa.

Tämä elämänvaihe on ainutlaatuinen osa elämääni ja sen on tarkoitus tuottaa minulle iloa. Haluan nauttia pienistä hetkistä tässä nyt. Tämän kaiken iloineen ja kiireineen saan kokea hyvän Taivaan Isän huomassa, joka muistuttaa meitä: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä jätän teille, en sellaista jonka maailma antaa.” Joh.14:27  Tämäkin lahja vielä kaupanpäällisiksi!