Viikonloppuna kotona sytytämme pöydälle kynttilän niiden läheisten muistoksi, jotka ovat jo poistuneet luotamme. Saatamme myös katsella valokuvia ja yhdessä muistella heitä. Kerromme hauskoja muistoja, mutta myös puhumme ikävästä ja surusta. Kuolemasta.
Kuolema on vaikea asia puhua lapsen kanssa. Vai onko? Jos lähtökohtana on vastata siihen mitä lapsi kysyy, mikä voi mennä mönkään, mikä voi tehdä pysyvää vahinkoa?
”On totta, että kun kuolee, ei enää näe toista. Jumala kyllä lupaa että kuoleman jälkeen taivaassa me taas tapaamme toisemme.
Minä en valitettavasti tiedä kumpi meistä kuolee aikaisemmin, mutta ei sitä tarvitse nyt murehtia. Nyt me olemme tässä koko perhe. Minä ja isi pidämme sinusta ja siskostasi huolta.
Aivan varmasti on paljon tuttuja aikuisia,( mummit, kummit, tädit…) jotka huolehtivat sinusta, jos minulle tai isille sattuu jotain. Kyllä, he osaavat huolehtia myös kouluasioistasi ja harrastuksistasi.
Minun tulisi sinua ihan mielettömän kova ikävä, jos kuolisit. Niin, varmasti sinunkin minua!
Hautajaisissa ei ole mitään pelättävää, Muistatko, kun ajoimme Poriin Iso-Papan hautajaisiin? Niin, isi itki kovasti koska Pappa oli hänelle rakas. Tulomatkalla nauroimme silti kovasti hassua huulipunaa, muistatko senkin noin hyvin?!
Minun mummini kuoli jo kauan aikaa sitten, ennen sinun syntymääsi.
Niin, on Jumalan ihmeitä se, että jos sinä kuolet ennen minua, mummi varmasti tunnistaa sinut siellä taivaassa ja pitää sinusta huolta. Kyllä, aivan varmasti isotätisi ihana, ruskea Cocoa-koira häntä heiluen odottaa sinua siellä taivaassa myös.”
Itku tulee pelkästä ajatuksesta. Ei haittaa, on lupa itkeä, olla surullinen. Näyttää lapsella, että saa itkeä, vaikka ei satu mihinkään tai harmita. Nyt sattuu sieluun, muistutan. Lapseni ymmärtävät, koska silloin kun he olivat pieniä, meillä sattui sieluun, jos itkulle ei ollut näkyvää syytä.
Itkun jälkeen tulee nauru ja elämä jatkuu. Onneksi lapset vievät meitä aikuisia mukanaan seuraavan hetkeen. Nyt halataan, niistetään nenä ja kuivataan kyyneleet ja sitten vaikka pelataan erä Afrikan tähteä. Jooko, Äiti?
Fil. 4:6-7 Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.
