Lokakuu alkoi ja
ensimmäinen kuura oli aamulla kotipihan ruoholla!
Syksy on väistämättä täällä.
Aamut ovat jo viileitä ja pimeitä, illallakin hämärtää jo huomattavan aikaisin.
Myös luonto on pukeutunut ihastuttaviin ruskan sävyihin.
Pappilan pihalla vaahterat ovat upean värisiä, osa lehdistä on jo tippunut.
Omenapuista on aika kerätä viimeiset omenat, leikata ruoho viimeisen kerran tänä vuonna.
Luonto valmistautuu lepoaikaan, talvehtimaan.
Meidän ihmisten pitäisi varmankin tehdä sitä samaa, ainakin mahdollisuuksien mukaan.
Arkisen kiireen keskellä hidastaminen ja levähtäminen voisivat olla paikallaan.
Kyllä, arjen kiireet ja harrastukset ovat vahvasti läsnä,
mutta onnistuisiko sitä silti rauhoittamaan niitä hetkiä, jolloin sille olisikin tilaa?
Villasukat, kynttilät, kuppi höyryävää juomaa, lautapelejä perheen kanssa …
hidastamisen voisi vaikka aloittaa siitä.
Kirjan lukemista yhdessä sohvannurkassa, rauhallinen aamusauna.
Iltapala olohuoneen lattialla vilttien päällä.
Kiireetöntä tekemistä yhdessä lähimpien kanssa, ilman vaatimuksia ja suorituksia.
Arjen keskellä oman (aikuisen) mielen rauhoittaminen rauhoittaa myös lasta.
Antaa luvan olla ja hengähtää.
Asettaa meidät ehkä toisella tapaa kohtaamaan toisemme.
Kysymään mitä sinulle oikeasti kuuluu, juuri nyt.
Kuuntelemaan vastausta. Kertomaan omia kuulumisia.
Tai vaan olemaan hiljaa. Yhdessä.
Isän kädet kannatelkoot sinua.
Vapahtajan kädet syleilkööt sinua.
Hengen kädet keinutelkoot sinua.
Jumalan Kaikkivaltiaan siunaus,
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen siunaus
pitäköön sinua ikuisesti sylissään.
Aamen.
- Kelttiläinen siunaus-
