”Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon”. (Joh.14:27) Ystäväni sanoi minulle, että nämä ovat hänen lempisanansa pääsiäisen ajan kertomuksesta Raamatussa. Olen kovasti miettinyt tuota lauseen partta, jonka Jeesus lausui ystävilleen ennen ristinkuolemaansa. Hän tiesi oman kohtalonsa ja oli valmis ottamaan sen vastaan sellaisena, kun se oli hänelle määrätty. Ja silti siinä kaiken tuskan ja kärsimyksen keskellä, hän rohkaisi ystäviään ja kantoi heistä huolta.
”Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon”. (Joh.14:27) Ystäväni sanoi minulle, että nämä ovat hänen lempisanansa pääsiäisen ajan kertomuksesta Raamatussa. Olen kovasti miettinyt tuota lauseen partta, jonka Jeesus lausui ystävilleen ennen ristinkuolemaansa. Hän tiesi oman kohtalonsa ja oli valmis ottamaan sen vastaan sellaisena, kun se oli hänelle määrätty. Ja silti siinä kaiken tuskan ja kärsimyksen keskellä, hän rohkaisi ystäviään ja kantoi heistä huolta.
Kuinka usein meille käykään niin, että huolehdimme läheisistämme ensin ja sitten vasta itsestämme. Kannamme heistä huolta, emmekä huomaa, että oma jaksamisemme on aivan loppu. Tunnistatko tuon piirteen itsessäsi? Enkä tarkoita tällä mitään kuoleman voittamista, vaan ihan vaan arkisia asioita ja omista voimavaroistamme huolehtimista.
Voimavarat ovat jokaiselle henkilökohtaisia ja vaihtelevat erilaisissa arjen ja elämän tilanteissa. Ne auttavat selviytymään arjessa, antavat tukea ja voimaa jaksamiseen. Voimavaroja verrataan usein luonnonvaroihin - ne kuluvat käytettäessä, mutta myös uusiutuvat jatkuvasti.
Omien voimavarojen tunnistaminen on tärkeää, jotta niitä voi vaalia, hyödyntää ja vahvistaa. Niihin liittyy myös ajatus mahdollisuudesta vaikuttaa omaan elämäänsä. Osa voimavaroista voi olla helposti tunnistettavissa, osa piilossa ja heräteltävissä.
”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni”, huusi Jeesus Jumalalle ennen kuolemaansa. Minulle tuossa lauseessa korostuu Jeesuksen voimavarojen loppuminen kaiken pilkan, nöyryytyksen ja väkivallan jälkeen. Jeesus luotti Jumalan lupaukseen ja samalla tavalla me voimme luottaa Jumalan huolenpitoon siinä hetkessä, kun omat voimamme ovat aivan lopussa.
Tuossa Jeesuksen huudossa on koko pääsiäisen ja kristinuskon ydin yhdessä lauseessa. Pääsiäinen muistuttaa meitä siitä, että suru voi muuttua iloksi. Kaikki se mikä on synkkää, lohdutonta tai raskasta kestää, voi muuttua. Niilläkin asioilla, jotka omassa sisimmässä tuntuvat kuolleilta, on mahdollisuus muuttua jälleen eläviksi. Surulla on oma aikansa, mutta niin on myös ilolla.
Siunattua pääsiäistä, toivottaa Jaana M.
