Joululoman aikana omassa sosiaalisessa mediassani törmäsin useampaan keskusteluun, joiden keskiössä oli erilaiset valinnat vanhemmuudessa. Keskustelu oli lähtenyt liikkeelle siitä, kun joku oli tuonut esiin oman valintansa jostain vanhemmuuteen liittyvästä aloittaen tekstinsä lauseella ettei halua tuomita toisella tavalla toimivia, mutta me olemme päättäneet…
Joululoman aikana omassa sosiaalisessa mediassani törmäsin useampaan keskusteluun, joiden keskiössä oli erilaiset valinnat vanhemmuudessa. Keskustelu oli lähtenyt liikkeelle siitä, kun joku oli tuonut esiin oman valintansa jostain vanhemmuuteen liittyvästä aloittaen tekstinsä lauseella, ettei halua tuomita toisella tavalla toimivia, mutta me olemme päättäneet… Vastineissa tuo lauseen aloitus oli koettu alentavana muita kohtaan ja hänen valintansa paremmuutta korostavana. Osassa teksteissä tuotiin esiin myös lause, kuinka ”toinen äiti-ihminen on äiti-ihmiselle susi”. Että äidit etenkään eivät osaa kannustaa ja rohkaista muita, vaan tarve on aina nostaa itseään ja alentaa muita.
Kirjoitettu teksti on hankalaa, sitä voi aina tulkita eri tavoin. Tiedostan tämän asian myös tässä itse kirjoittaessani. Toivosin kuitenkin, että jokainen lukija pyrkisi tulkitsemaan tekstin neutraalina tai arvostavana, ei hyökkäävänä. Mielestäni on hyvin vaikeaa kirjoittaa mitään siten, että joka välissä korostaisin, että arvostan kyllä kaikkea ja kaikkia ja muutkin ratkaisut ja sanat voisivat olla sopivia. Tai sitten tekstistä tulisi ainakin todella pitkä ja haasta luettava.
Mutta millainen susi siten on toiselle sudelle? En ole kovinkaan suuri susitutkija, mutta olen nähnyt kuvia, joissa susilauman johtaja kulkee takana ja parhaassa kunnossa olevat lauman edessä, jotta keskellä olevia heikompia lauman jäseniä voidaan suojella mahdollisilta vaaroilta tai esimerkiksi lumessa kulkiessa nämä saavat kulkea valmista polkua pitkin. Minusta susi on siis toiselle sudelle hyvinkin auttava ja tukeva. Minusta olisi mukavaa, jos vanhemmuudessa toinen vanhempi olisi toiselle tällainen susi: huomioonottava, auttava, tukeva.
Vanhemmuudessa, tai elämässä ylipäätään, ei selviä ilman ristiriitoja. Saamme tai joudumme tekemään monia valintoja. Osa valinnoista on sellaisia, joihin ihminen voi vaikuttaa täysin, mutta osa on sellaisia, joiden valitseminen on kompromissi tai kenties siinä hetkessä pakonsanelema vaihtoehto.
Ehkä sellaisessa hetkessä, kun huomaat jonkun toisen lauseen tai valinnan tuntuvan hyökkäykseltä sinua kohtaan, olisi hyvä pysähtyä pohtimaan, miksi toisen, toisinaan täysin ventovieraan ihmisen kommentti tai ajatus tuntuu minusta näin pahalle? Mikä tämän tunteen taustalla vaikuttava asia on?
Toisinaan, kun pysähtyy tuon tunteen ja kivun äärelle, saattaa löytää jotain sellaista, mitä on mahdollista käsitellä. Toisinaan on kipu, mutta ei ymmärrystä sen aiheuttajasta. Silloinkin on tärkeää huomioida tunne. Sanoittaa itselleen, että tämä asia tuntuu minusta pahalta, en ymmärrä miksi, mutta huomaan kivun. Kipua voi silitellä tai siihen voi puhaltaa, ihan kuin pyrit auttamaan omaa lastasi, kun havaitset hänen kipunsa. Voit kertoa, että tämä on vain tunne, tämä menee ohi. Tämä on vain tunne, mutta saan tuntea sen. Se on tärkeä viesti.
Lempeyttä, ymmärrystä ja iloa alkavaan vuoteesi!
