”Mihin tää menee?”
Tämä kysymys kuuluu joka kerta, kun olemme pienten kerholaisten kanssa eväshetkellä. 4-vuotias on avannut banaaninsa sekä välipalakeksinsä, ja haluaa varmistaa, onko hän lajittelemassa roskiansa oikein. Kerhokauden alusta alkaen olemme opetelleet ympäristöasioita, esimerkiksi tätä roskien lajittelua eväshetkillä, ja nyt se sujuu jo aika hyvin. Eväshetken jälkeen huomaamme myös usein, ettei sekajätteeseen ole päätynyt mitään, vaan kaikille roskille on löytynyt jokin lajitteluastia.
Päiväkerhoissa leikitään, lauletaan ja pidetään hartaushetkiä, mutta kerhoissa harjoitellaan myös monenlaisia tarpeellisia taitoja elämää varten. Ympäristökasvatus ja kestävä kehitys kulkevat toiminnassamme vahvasti mukana koko ajan. Kerhon aikana harjoittelemme arkisissa toiminnoissa, kuten käsien pesussa, kestävämpiä toimintatapoja, ja tavoitteena on tietysti myös siirtää opittuja asioita lapsen ajatteluun ja arkeen kotona. Itse haluan ajatella, että pienilläkin asioilla on väliä ympäristön kannalta, ja useat pienet asiat yhdessä muuttavat askel kerrallaan maailmaa kestävämmäksi.
Mutta miksi me harjoittelemme lajittelua? No, jätteiden lajitteleminen säästää luonnonvaroja ja vähentää kaatopaikkojen aiheuttamia ongelmia. Lajittelematon sekajäte kuluttaa eniten sekä kukkaroa että ympäristöä. Lajitelluista jätteistä saadaan raaka-aineita uusien tuotteiden valmistamiseen, joten neitseellisten raaka-aineiden käyttö vähenee ja kaatopaikalle päätyvä jätemäärä pienenee.
Me aikuiset voimme olla lapsille mallina ympäristöasioissa. Olethan sinäkin mukana?
