Kupillinen kannattaa juoda, ennen kuin se menee nurin.

Istuin kahvilassa, kun näin tuon kiinnostavan lauseen sen seinällä. Pieni lause, joka viestitti suuria viisauksia.  Mitä on tapahtunut, kun kuppi meinaa mennä nurin? Ehkä hukkuneita kurahanskoja, liian vähäisiä yöunia, liian suuria sähkölaskuja, riitoja kumppanin kanssa; mahdollisesti monia asioita kerroksittain. Pieniä ja isoja, jokaiselle oman kokoisia murheita kannettavaksi.  

Minä pidän kahvista ja minulle se onkin mieltä rauhoittava rituaali. Kun hermot alkavat kiristymään, keitän kahvit, pakkaan ne termospulloon ja menen juomaan ne lähimetsän kalliolle. Ei siinä kaikki maailman, eikä minunkaan, murheet katoa, mutta syke laskee ja negatiiviset tunteet tasoittuvat. Tuon rentouttavan tuokion jälkeen on helpompi taas käsitellä arjen haasteita.

Mikä on sinun ”kupillinen”, joka auttaa tiukoissa paikoissa? Lapin reissu olisi varmasti kiva, kun kiukuttaa, mutta tuskin mahdollinen joka kerta. Omia voimaannuttavia ja rauhoittavia tapoja kannattaakin etsiä ja tutkistella, niin että niitä voisi hyödyntää arjen keskellä. Mutta muistathan, että kaikki tunteet kuuluvat elämään, myös ne, joissa kuppi toisinaan menee nurin.

Tiesitkö, että seurakunnasta saa monenlaista apua, jos kuppi meinaa mennä nurin. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen työntekijät tekevät kotikäyntejä perheisiin auttaakseen tällaisissa tilanteissa, joissa vanhempien jaksaminen on koetuksella. Yhdessä voimme vaikka istahtaa alas juomaan kupilliset ja keskustelemaan samalla kuppia keikuttavista asioista. Me emme ole terapeutteja, mutta kuunnella me osaamme ja usein jo asioiden sanoittaminen auttaa selkeyttämään omaa tilannetta. Ei ole häpeä pyytää apua, vaan on rohkeutta tunnustaa ja tunnistaa omien voimavarojen väheneminen.

Älä epäröi siis ottaa yhteyttä, täällä me olemme sinua varten.