Laskiaisena ei auta olla laiskiainen!
Entisaikaan saatettiin herätä jo yöllä laskemaan mäkeä.
Oli uskomus että mitä varhaisemmin aloitetaan ja mitä kauemmin jatketaan sitä parempi sato kesällä saadaan. Pitkät laskut enteilivät hyvää pellavasatoa. Pellava oli tärkeä kasvi jonka kuidusta tehtiin kankaita. Mäessä oli tapana huutaa laskiessa että;
Liuku, lauku laskiaista,
meille pitkiä pellavia,
muille tappurat!
Ennen rattikelkkoja, muovipulkkia ja liukureiden aikaa laskettiin mäkeä puukelkoilla tai nahalla päälystetyillä jäälohkareella. Usein järven jäälle tehtiin hoijakka eli jäähän pystytettiin metrinen tolppa johon kiinnitettin pitkä salko. Salon toiseen päähän kiinnitettiin kelkka, jossa saatiin kiitävä kyyti, kun pyörittäjät antoivat salolle vauhtia. Hauskaa pidettiin myös rekiajelulla.
kun mäkeä oli laskettu väsyksiin saakka mentiin syömään. Hernerokkaa ja pullia, tämä perinne on jatkunut tähän päivään saakka.
Nimi laskiainen ei kerro mäen laskusta vaan kristillisestä paastosta, johon laskeudutaan laskiaistiistaita seuraavana päivänä, tuhkakeskiviikkona. Paaston aikana pyritään syömään kevyesti. Ajatuksena on hiljentyä pääsiäisen odotukseen ja rukoiluun ja rauhottaa elämä esimerkiksi television katsomiselta. Paastosta päästään pääsiäisenä.
Ihania, raikkaita ja aurinkoisia talvipäiviä.
