Liotan varpaitani laiturin sivulla ja hetken päästä jo nautiskelen auvoisesta uintiretkestä lämminvetisessä järvessä. Aurinko kutittelee vedenpinnan yläpuolella pysyttelevää nenänpäätäni. Katselen vedenpintaperspektiivistä lähellä kisailevia vesilintuja. Rantakalliot peilautuvat järvenpintaan jylhinä ja uhkeina, turvaa antavina ja ikuisen järkähtämättöminä. Ympärillä olevat metsät hehkuvat kauneinta kesän vihreyttään. Rannasta kuuluu iloista ja kimeää lasten kiljuntaa ja uimahyppyjen pärskeiden ääniä.
Alkukesän aikana on riittänyt lämpöä ja aurinkoisia kelejä! Juhannuskin vietettiin historiallisen helteisessä kelissä. Tulee mieleen, että onko Taivaan Isä päättänyt helliä meitä nyt oikein kunnolla huonon talven ja raskaiden kevään puristusten jälkeen.
On aika ladata akkuja! Onnistuisiko se parhaiten asettumalla auringon hellittäväksi kuin aurinkopaneeli talon katolla? Lepääminen laakereillaan ei varmaankaan ole monelle pienen lapsen vanhemmalle mahdollista, mutta löytyisikö kesäarjestasi nautinnon hetkiä, jotka voisivat palauttaa sinua kuormittuneisuuden tilasta kohti hyvän olon tunnetta? Millä tavoin voisit helliä itseäsi, asettua lataukseen - vaikka vain pikkusia hetkiä kerrallaan? Vanhempana olossa on tärkeää muistaa huolehtia myös itsestään. Silloin pystyy antamaan myös lapsille sitä riittävän hyvän vanhemman huolenpitoa ja rakkautta.
Levollista ja aurinkontäyteistä kesää sinulle ja perheellesi!
