Ole ystävä minulle
Keskiviikko 30.1.2019 klo 13.50 - Lotta Behm
Pakkanen paukkuu ja lumi narskuu kivasti kenkien alla. Pipo syvällä päässä, melkein silmillä, hengitän raikasta talvi-ilmaa. Tuntuu, kuin ilma olisi erityisen puhdasta, pakkasen raikastamaa.
Näytä lisää
Jokaisella sisäänhengityksellä se virtaa kuin voimalla kehoo n ja saa aikaan eräänlaisen energiapiikin. Askellan tarmokkaasti hangessa, poskia nipistää. Laitan pään kekkaan ja tähyilen lumisten, niin lumisten kuusien ja mäntyjen oksiin ja latvoihin. Saan kasvoilleni hennon hiutalesateen vierelläni hiljaisesti seisovasta kuusesta. Muutaman askeleen päässä, hangella pupun jäljet. Ison kuusen alla käpymatto. Oravan tekosia varmaan. Pieni parvi lintusia on uskaltautunut pakkasilmaan. Siinä seison, kuuntelen ja katselen Taivaan Isän luomaa kauneutta. Toistan mielessäni runon sanoja, jotka olen lapsuudessa kirjoittanut omaan runokirjaan. Runoilijaa en tiedä, mutta näin se kuuluu:
’Hiihdä hiljaa metsän syliin,
muistathan,
käyt luonnon kyliin,
missä puut ja eläinkansa
elämäänsä
elää tavallansa’
Tuolla tavalla, metsää ja sen asukkeja ystävällisesti kuuntelemalla ja katsomalla, saamme kunnioittaen astua heidän maailmaansa. Samalla tavoin voimme tässä talvessa, sen pakkasessa ja viimassa, askeltaa toistemme vierellä. Joka päivä. Kohta on Ystävänpäivä, ja silloin on kiva mahdollisuus huomioida ystäviä, lähellä ja kaukaa. Voi lähettää tai antaa kortin, tai pysähtyä kaverin viereen ja sanoa, että ’kolme sanaa sinulle, ole ystävä minulle!’
Me kuulumme kaikki, isot ja pienet, Jumalan perheeseen. Olemme kaikki toistemme lähimmäisiä. Toistemme ystäviä. Kuunnellen, toisiamme nähden ja vierellä kulkien me saamme elää ja olla Jumalan perheessä. ’Sydämen auringon säteitä ovat hymy ja hyvät sanat.’ Kuinka juuri sinä haluaisit tai voisit lähettää ympärillä oleville ihmisille, isoille ja pienille, pakkaseen ja heleään helmikuuhun, sydämen auringon säteitä?
|
