Tämä kysymys oli ajankohtainen perheessämme toissa viikolla, kun kuopuksemme oli aloittelemassa koulutaivaltaan.
Jännitys koulun aloittamisesta oli valtava, ja siksi lapseni kyseenalaisti koko kouluun menemisen tarpeellisuuden. ”Ei ole, Suomessa ei ole koulupakkoa, mutta oppivelvollisuus on”, vastasin hänelle. ”Etkö voisi sitten opettaa minua kotona”, oli seuraava lapseni ehdotus. Ehdotuksen taustalta kuulin kaiken sen epävarmuuden ja pelon uuden kohtaamisesta sekä muutosvastarinnan itsenäistymistä kohtaan. ”Kyllä aikuisiakin jännittävät uudet asiat,” yritin rohkaista lastani,” mutta suurinta rohkeutta on kohdata jännittävät asiat eikä paeta niitä.” Kuopus kömpi syliini lohduttautumaan, ja siinä me yhdessä keräsimme rohkeutta uuden alkuun: hän koululaiseksi ja minä pienen koululaisen äidiksi.
Kuopuksemme aloitti koulun.
