Toukokuu,tuo kauan odotettu kuukausi.
Malttamattomana haaveiltu kauan monista kevät töistä niin omalla pihalla kuin sisälläkin.
Vaan mistä aika siihen kaikkeen?
Tätä aikaa on odotettu koko pitkän talven,ja viimein kun se koittaa
ei aina tahdo tietää,mistä puuhat aloittaisi.
Malttamattomana tulee aloittaneeksi ehkä montakin askaretta samaan aikaan.
Ja silti,kaiken ehtii,kaikelle on aikansa.
Ihana lisääntynyt valo,ja lämpö saa kaiken tämän aikaiseksi.
Ja kuitenkin löytyy niitäkin ihmisiä,joille kevät ei ole ollenkaan ominta aikaa.
Onneksi riitämme juuri sellaisena kuin olemme Taivaan Isälle,hän pitää meistä ihan jokaisesta
huolen,ollaan me sitten kuinka kevät ihmisiä tai emme.
Siihen voimme turvata,ja luottaa.
Tänään mieleni valtasi haikeus sulkiessani yhden pitkään kuljetun oven.
Elämästästäni 15-vuotta tuli tuota ovea käyttäneeni,ja tänään ymmärsin käyväni paikassa viimeistä kertaa.
Pitkä aika,ja monia muistoja liittyy tähän paikkaan.
Sitähän tämä elämä on alituista ovien sulkemista,ja uusien ovien avaamista.
Jälkeenpäin aina havahtuu,miten joku tilanne on elämäämme vaikuttanut.
Kohti uutta,kohti kesän seikkailuja,niistä nyt haaveilemaan.
Lämpöä,valoa elämääsi :)
