Tammikuun tuumauksia

*Miehen tuoma yllätyskorvapuusti, joka päiväkahvin kanssa nautittuna ilahduttaa varmasti.

*Työkaverin puhelu keskeyttää mukavasti ja irrottaa peffankin penkistä.
Tuttu ääni korvassa ja yhteinen pohdintahetki – ja samalla tyhjennetty tiskikone, toimii.

*Muutama työasia hoitui nopeammin kuin olin suunnitellut. Samalla ajattelin, kuinka on mahtaa, että päiväkerhot ja ip-kerhot ovat edelleen toimineet ja sairastumisia on ollut toistaiseksi vähän. Oman joukon väsymätön työ lasten ja perheiden kanssa ilahduttaa. Ja keväälle on suunnitteilla kivoja juttuja, toivottavasti pääsemme niitä toteuttamaan!

*Aurinko paistaa ja päivä pitenee, toivottavasti vielä saisi hetken nauttia talvesta ja sitten kohti kevättä. On tulppaanien sesonkiaika, täytyykin muistaa ostaa niitä pöydälle, vaikka monivärisenä kimppuna.

*Löysin laatikosta lähes 20 vuotta vanhan rannekorun, Martin Lönnebon mallin mukaan tehdyt rukoushelmet. Kultainen, suurin helmistä on Jumalanhelmi, joka muistuttaa Jumalan läsnäolosta elämässäni. Saan luottaa siihen, että Jumala on - Hän on kaikkialla, alati läsnä ja turvana, Hän on suurempi kuin mikään muu, elämäni valo. Jumalanhelmi muistuttaa myös elämän ihmeestä ja siitä, että elämää tulisi muistaa ihmetellä. Ja luottaa siihen, että Jumala on. Kun siihen luottaa, mikään ei ole toivotonta, yhdentekevää tai tarkoituksetonta.
”Sinä olet rajaton, Sinä olet lähellä,
Sinä olet valo ja minä olen sinun.”

Lempeää tammikuuta,
muista iloita ja ihmetellä!