Pääsiäisen ihmeen äärellä.
Mietin tuossa noita naisia haudan äärellä, mikä tunne heillä
mahtoikaan olla, kun huomasivat ihmetyksekseen haudan olevan tyhjä.
Ihmetys, hämmästys vaihtui pikkuhiljaa todeksi,
iloksi.
Tuo kaikki nyt mielessäni tässä ajassa, tässä hetkessä.
Löydän yhtymäkohtia tämän vuoden kevääseen.
Saimme kaikki luoksemme asian, mitä varmasti kukaan ei olisi uskonut
vielä jokin aika sitten todeksi.
Nyt lyhyessä ajassa olemme joutuneet opettelemaan monta asiaa ihan uutena.
Alkuun itseni valtasi ainakin epäusko, voiko tämä olla totta?
Ihmetys ja hämmästys valtasi mielen.
Ajattelen Koronan vähän olevan kuin tuo tyhjä hauta, se on jotain, mitä emme
vielä täysin edes tiedä, ja olemme sen äärellä ehkä vähän pelokkaita ja neuvottomiakin.
Piispa Eero Huovinen sanoi viisaat sanat:
" Pidetään päät kylminä, sydän lämpiminä, kädet ristissä".
Olikohan nuo sanat mielessä myös naisilla haudan äärellä?
Voisi hyvinkin ollut olla.
Tulevasta emme tiedä. Haluan silti uskoa hyvään tämän keskellä.
Toivottavasti olemme löytäneet läheisyyttä, ja rakkautta kaiken epänormaalin keskellä.
Toivon sydämmestäni,että sitä rakkautta ja läheisyyttä löytyy tämänkin jälkeen.
Että otamme opiksi siitä, mitä lähimmäisenrakkaus on, autamme ja tuemme
toisiamme myös jatkossa.
Tuokoon tämä kevät toivoa, ja iloa, silti ja kuitenkin kaiken keskellä.
Satu Tolonen
