Pienet jalat töpsöttävät pitkin kirkon käytävää. Isä kiiruhtaa pikkuisen perään. Joku piirtelee keskittyneesti lasten paikassa, toinen lyö laululle rytmiä marakassilla.
Neljäsluokkalaiset johtavat yhteistä laulua. Välillä soivat piano ja viulu, välillä urut. Mutta mitä ihmettä! Urkujen takana ei olekaan Kaisa-Leena -kanttorimme, vaan 11-vuotias nuori urkurin alku! Aivan mieletöntä musiikkia! Tunnelma kirkossa Mikkelipäivän perhemessussa on ihanan elämän makuinen. Hetki on pyhä!
Mikrofonia asetellaan oikealle korkeudelle, kun alkaa yhteinen rukous. Lapset ovat tärkeällä paikalla tuomassa tavallisen arkielämän asioita Taivaan Isälle. Toinen lapsi sytyttää kynttilät kastetuille ja kuolleille. Kaikki sujuu lasten herkkyydellä.
Laura-pappi ohjaa alttaripöydän ääressä, kun tyttö asettelee ehtoollisleivät lautasille. Kohta alkaa messun kohokohta. Perheitä virtaa alttarille peräperää. Lapsen silmissä on sanatonta puhetta, kun pappi laskee kätensä hänen päällensä. Osa lapsista saa myös leivän ja viinin. Ilmassa on pientä jännitystä uuden asian äärellä.
Messu on ohi. Ilo näkyy eri-ikäisten ihmisten kasvoilta, kun astelemme ristikulkueessa ulos kirkosta. Täällä oli hyvä olla - meillä oli hienoa ja kivaa yhdessä! Tätä on messu parhaimmillaan! Jokaisella oma paikkansa, lupa olla oma itsensä!
