Pimeässä hohtavat varpaat

Vauvan kehitysvaiheiden seuraaminen on huvittavaa. Mistä kaikesta pikkuiset riemua repivätkään: ”Onko minulla sormet? Vau! Tässä on napa, hehee! Yletyn varpaisiini ja pystyn laittamaan ne suuhun, olen tikahtua nauruun!”

Vähän isommalla riemun aiheet ovat yhtä simppeleitä. ”Osaan pomppia, katsokaa, minä pompin, näin! Olenpa taitava! Osaan laittaa kädet kasvojen eteen ja sanoa kukkuu!”

Olemme Vihdin seurakunnan lapsityössä valinneet kauden lauluksi Valonsäde-nimisen laulun. Sanat siihen on tehnyt Hannele Huovi ja sävelen Soili Perkiö. Laulussa kerrotaan valosta, joka loistaa meissä jokaisessa. Valoa on varpaissa, sormissa, vatsassa, silmissä, joka paikassa.

Minua on laulussa eniten koskettanut tämä säkeistö:

”Minulla on valoa vatsassa,

siellä se valo liikkuu,

näin kun heilutan vatsaani,

valonsäde keikkuu ja kiikkuu.”

Lapsi luonnostaan iloitsee myös vatsastaan, mutta voiko valoa olla myös raskausarpisessa äitivatsassa, joka ei ole sixpackia koskaan nähnytkään? Kyllä voi. Ja on. Mikä lahja on vatsa, jossa on kasvanut uusi elämä. Ja myös sellainen, joka ei ole lasta koskaan kantanut, vaikka olisi sitä vuosia kaivannut.

Valo meissä on Jumalan antamaa. Kun Jumala loi maailman, ensimmäisenä hän sanoi: tulkoon valo. Ja valo tuli.

Jokainen ihminen on Jumalan luoma, arvokas ja ihmeellinen. Jokainen lapsi ja aikuinen loistaa valoa, luomisessa saatua Jumalan valoa. Sitä on tarkoitus jakaa myös toisille:

”Minulla on valoa silmissä,

siellä se valo liikkuu,

näin kun katselen sinua,

valonsäde keikkuu ja kiikkuu.”

Valoa ja iloa syksyysi!