Pyhäinpäivän ajatuksiaTiistai 1.11.2011 - Lotta Saine Kuolema on vaikea asia puhua lapsen kanssa. Vai onko? Jos lähtökohtana on vastata siihen mitä lapsi kysyy, mikä voi mennä mönkään, mikä voi tehdä pysyvää vahinkoa? ”On totta, että kun kuolee, ei enää näe toista. Jumala kyllä lupaa että kuoleman jälkeen taivaassa me taas tapaamme toisemme. Itku tulee pelkästä ajatuksesta. Ei haittaa, on lupa itkeä, olla surullinen. Näyttää lapsella, että saa itkeä, vaikka ei satu mihinkään tai harmita. Nyt sattuu sieluun, muistutan. Lapseni ymmärtävät, koska silloin kun he olivat pieniä, meillä sattui sieluun, jos itkulle ei ollut näkyvää syytä. Itkun jälkeen tulee nauru ja elämä jatkuu. Onneksi lapset vievät meitä aikuisia mukanaan seuraavan hetkeen. Nyt halataan, niistetään nenä ja kuivataan kyyneleet ja sitten vaikka pelataan erä Afrikan tähteä. Jooko, Äiti? Fil. 4:6-7 Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. |
Avainsanat: Pyhäinpäivä, Kuolema, Suru, Lohdutus |