Joulukuu, tuo ihmeellinen ihana, arvoituksellinen, jännityksen sekä odottamisen aika.
Tuo mieleeni vanhan tarinan jonka mummi meille lapsille kertoi jouluisin:
Pappa Panov
Pappa Panov köyhä suutari, saa tietää, että Jeesus-lapsi on tulossa hänelle jouluvieraaksi.
Pappa Panov iloitsee tästä suuresti.
Ottaa esiin viimeisen leipänsä, sytyttää pöydälle viimeisen kynttilänsä.
Hän etsii kirstun pohjalta hienoimmat lasten kengät, mitkä hän on ikinä tehnyt.
Siinä olisi joululahja joulun lapselle! Sitten hän istuu odottamaan.
Joulupäivän aikana Pappa Panov oveen koputetaan monta kertaa.
Hän kiirehti avaamaan oven, mutta kukaan käviöistä ei ollut Jeesus-lapsi!
Yksi vanha ja viluinen kadunlakaisija, toinen on yksinäinen nainen, kolmas nälkäinen.
Pappa Panov tarjoaa heille kuumaa teetä, tuvan lämpöä, leivänpalan.
Päivän viimeiset vieraat ovat köyhä nainen ja hänen pieni lapsensa. Kun vanha suutari näkee, miten lapsen jalat ovat kylmästä siniset, hän antaa tälle Jeesus-lapsen kengät. Sitten hän menee surullisena nukkumaan.
Ei Jeesus tullutkaan.
Mutta unessaan Pappa Panov näkee uudestaan kaikki ne ihmiset, joita hän oli auttanut.
Ja jokainen heistä sanoo hänelle ”Hyvää joulua” Pappa Panov! Kai sinä tunnistit minut?
Silloin Pappa Panov hymyilee: Joulun lapsi oli tullut sittenkin hänelle jouluvieraaksi- kuten oli luvannut!
(Leo Tolstoin sadun pohjalta)
KYNTTILÄRUKOUS ADVENTTINA
Nyt loistaa ensimmäinen kynttilä:
Jumala on lähettänyt poikansa meidän luoksemme.
Nyt loistaa toinen kynttilä:
Jumalan valtakunta tulee meidän luoksemme.
Nyt loistaa kolmas kynttilä:
Johannes Kastaja valmistaa hänelle tietä.
Nyt loistaa neljäs kynttilä:
Maria synnyttää pojan. Katso hän on maailman valkeus.
Jeesus, ole meidän valomme ja turvamme.
Aamen.
